— Ja tunnissa te olette ennättänyt järjestää tällaisen aterian, laskea veron alaisiksi kaikki neljä maanosaa, kootaksenne pöydälle moiset hedelmät, ehtinyt tuottaa viinit Tokajista, Konstanzista, Kyprosta ja Malagasta? Siinä tapauksessa te olette vielä suurempi noita kuin noitanne.
— Ei, madame, se on hänen työtään, yhä vaan hänen!
— Kuinka, yhä hänen?
— Niin, hän on nostattanut maasta tämän katetun pöydän kaikkine hyvyyksineen.
— Puhutteko te totta? — kysyi prinsessa.
— Kautta aateliskunniani, — vastasi parooni.
— Mitä kummaa, — huudahti kardinaali aivan totisella äänellä ja hylkäsi lautasensa; — minä luulin, että te laskitte leikkiä.
— En, teidän Ylhäisyytenne.
— Teillä on siis täällä oikea taikuri?
— Oikea taikuri. Ja minä en kummastelisi, vaikka tuo kulta noissa pöytäkaluissa olisi hänen tekemäänsä.