Ja nämä sanat lausuttiin sellaisella tavalla, että ne eivät sallineet pienintäkään vastustusta, niin suuri hienous kuin aina olikin Marie-Antoinetten käskyissä. Parooni, joka seisoi poikansa ja tyttärensä kanssa pöydän luona valmiina palvelemaan dauphinea, ymmärsikin asian. Hän antoi merkin la Brielle; vanha palvelija, joka oli unohtanut koko tehtävän ja katseli vaan korkeita vieraita niinkuin olisi tällä katselulla saanut korvatuksi kaksikymmentä vuotta maksamatta olleen palkkansa, nosti päätänsä.

Parooni de Taverney sanoi hänelle:

— Menkää ilmoittamaan herra parooni Josef Balsamolle, että hänen kuninkaallinen Korkeutensa haluaa häntä nähdä.

La Brie meni.

— Josef Balsamolle? — toisti dauphine; — miten omituinen nimi!

— Josef Balsamo, — toisti myöskin kardinaali; — olen jossakin kuullut tuon nimen, muistaakseni.

Meni viisi minuuttia, jolloin kukaan ei keskeyttänyt hiljaisuutta.

Äkkiä Andrée hätkähti: hän kuuli, ennenkuin kenenkään muiden korvat voivat mitään eroittaa, askeleet, jotka lähenivät lehviköstä.

Oksat hajaantuivat kahtaalle, ja Josef Balsamo ilmestyi lehtimajaan
Marie-Antoinetten eteen.

15.