Taikatemppu.
Balsamo kumarsi nöyrästi, mutta melkein heti loi hän älykkään ja ilmehikkään päänsä nostaessaan dauphineen terävästi, joskin kunnioittavasti kirkkaan katseensa. Ja sitten odotti hän ääneti, mitä Marie-Antoinette hänelle puhuisi.
— Jos te olette se henkilö, monsieur, josta hra de Taverney on tässä meille kertonut, — alkoi prinsessa, — niin käykää lähemmäksi, että saamme nähdä, millainen noita on.
Balsamo tuli askeleen lähemmäksi ja kumarsi uuden kerran.
— Te harjoitatte ennustusta? — kysyi dauphine nauttien lyhyin siemauksin maitoa, ja katsellen Balsamoa ehkä hieman uteliaampana kuin hän olisi tahtonut myöntää tämän moista huomiota ansaitsevan.
— Minä en harjoita ennustusta, madame, vaan joskus ennustan, — vastasi Balsamo.
— Meidät on kasvatettu valistuneeseen uskoon, — virkkoi dauphine, — ja ainoat selittämättömät seikat, joita me voimme uskoa, ovat katodisen oppimme salaisuudet.
— Ne ovat todellakin kunnioitettavia, — lausui Balsamo vakavasti ja hartaasti. — Mutta tuossa on herra kardinaali de Rohan, joka saattaa sanoa, vaikka onkin kirkkoruhtinas, teidän Korkeudellenne, etteivät ne ole ainoita salaisia asioita, jotka ansaitsevat kunnioitusta.
Kardinaali säpsähti; hän ei ollut sanonut nimeään kenellekään täällä, kukaan ei ollut sitä täällä lausunut, ja kuitenkin muukalainen sen tiesi.
Marie-Antoinette ei näyttänyt kiinnittävän huomiotansa tähän seikkaan.