— Myönnätte ainakin, monsieur, että ne salaisuudet ovat ainoat, joita vastaan ei voi väittää.
— Madame, — vastasi Balsamo yhtä kunnioittavasti, mutta yhtä varmasti kuin ennenkin, — uskon rinnalla on myöskin varmuus.
— Te puhutte hiukan hämärästi, herra taikuri; minä olen jo mieleltäni hyvä ranskalainen, mutta en vielä älyltäni, joten en ymmärrä täysin vielä kaikkia kielen hienouksia. Tosin minulle on sanottu, että hra de Blèvre opettaa minulle kaiken senkin. Mutta sitä odottaessani minun täytyy pyytää, että olisitte hiukan vähemmän arvoituksellinen, jos toivotte minun teitä ymmärtävän.
— Ja minä, — virkkoi Balsamo pudistaen surumielisesti hymyillen päätänsä, — pyytäisin teidän Korkeudeltanne saada pysyä huomaamattomana. Pahoittelisin suuresti, jos minun täytyisi noin ylhäiselle prinsessalle paljastaa tulevaisuus, joka ei ehkä olisi hänen toiveittensa mukainen.
— Oh, tuo on jo vakavaa, — vastasi Marie-Antoinette, — ja te tahdotte kiihoittaa uteliaisuuttani ja toivotte, että minä vaatisin teitä ennustamaan kohtaloani.
— Päinvastoin, Jumala varjelkoon, ettei minun olisi pakko sitä tehdä, madame, — sanoi Balsamo kylmästi.
— Niin, eikö totta? — naurahti dauphine; — sillä se saattaisi teidät pahaan pulaan.
Mutta dauphinen nauru raukesi ainoankaan yhtymättä siihen. Kaikki he tunsivat tuon omituisen miehen kummallisen vaikutuksen, miehen, joka oli tällä hetkellä heidän yleisen huomionsa keskustana.
— Niin, tunnustakaa se suoraan vaan, — jatkoi dauphine. Balsamo kumarsi vastaamatta.
— Mutta, kuitenkin kaikitenkin, tehän olette ennustanut tuloni hra de Taverneylle? — jatkoi Marie-Antoinette jo hiukan kärsimättömästi.