Prinsessa lausui tämän niin käskevästi, etteivät hänen sanansa sietäneet mitään huomautuksia tai viivyttelyjä.
Balsamo otti pöydältä tuon pyöreän karahvin, josta olemme puhuneet ja jossa oli lyhyt ja ohut kaula, ja asetti sen kultamaljan päälle.
Valoon nostettuna kimalteli vesi hallavan-punaisin heijastuksin, jotka yhtyen reunain helmiäishohteeseen ja keskustan timanttikiiltoon näyttivät tarjoavan jotain merkitsevää nähtävää taikurin tutkiville silmille.
Kaikki olivat ääneti.
Balsamo kohotti kaksin käsin kristallikarahvia, ja katseltuaan sitä tuokion, asetti hän sen takaisin pöydälle ja pudisti päätänsä.
— No? — kysyi dauphine.
— Minä en voi puhua, — vastasi Balsamo.
Prinsessan kasvot saivat ilmeen, josta voi arvata uhkauksen: "Kyllä minä tiedän, miten niskurit saadaan puhumaan!"
— Siksikö, että teillä ei ole minulle mitään puhumista? — kysyi dauphine ääneen.
— Löytyy seikkoja, joita ei saa koskaan sanoa ruhtinaallisille, — vastasi Balsamo äänellä, josta huomasi hänen päättäneen vastustaa yksinpä dauphinen selvää käskyäkin.