Balsamo suoristautui ja hänen ruumiinsa värähti kuin käärme olisi häntä pistänyt.
— Madame, — sanoi hän vapisevalla äänellä, — minä olen valmis antamaan teidän nähdä kohtalonne, koska teidän sokeutenne pakoittaa teidät sitä tahtomaan.
Balsamo lausui nämä sanansa niin varmalla ja samalla uhkaavalla tavalla, että kaikki läsnäolijat tunsivat selkäänsä karmivan.
Nuori arkkiherttuatar kalpeni huomattavasti.
— Gieb ihm kein Gehör, meine Tochter,[37] — sanoi vanha rouva saksaksi Marie-Antoinettelle.
— Lass sie hören; sie hat wissen gewollen, und so soll sie wissen![38] — vastasi Balsamo samalla kielellä.?
Nuo sanat, lausuttuina vieraalla kielellä, jota ainoastaan harvat joukosta ymmärsivät, tekivät kohtauksen entistäänkin salaperäisemmäksi.
— Niin, — sanoi dauphine vastustaen vanhan seuranaisensa kiivaita estelyitä, — minä tahdon, että hän puhuu! Jos minä nyt pyytäisin häntä vaikenemaan, niin hän luulisi, että minä pelkään.
Balsamo kuuli nämä sanat, ja hänen huulilleen tuli synkkä, nopeasti ohi vilahtava hymy.
— Asia on niinkuin olen sanonut, — mutisi hän itsekseen, — vain pöyhkeilyn rohkeutta!