Viimein kohotti Marie-Antoinette päätänsä ja viittasi hymyillen
Andréelle, että tämä lähestyisi.
— Teidän Korkeutenne huone on valmis, — sanoi Andrée; — me rukoilemme ainoastaan…
Dauphine ei antanut hänen puhua loppuun.
— Monet kiitokset, mademoiselle, — virkkoi hän. — Olkaa hyvä ja kutsukaa tänne kreivitär von Langershausen ja opastakaa meitä.
Andrée totteli; vanha hovinainen kiiruhti dauphinen luo.
— Antakaa minun nojata käsivarteenne, rakas Brigitta, — sanoi dauphine saksankielellä; — sillä minä tunnen tosiaan olevani niin voimaton, että en jaksa kävellä yksin.
Kreivitär noudatti käskyä. Andrée aikoi myöskin tulla auttamaan kreivitärtä tehtävässään.
— Ymmärrättekö, tekin saksaa, neiti? — kysyi silloin
Marie-Antoinette.
— Kyllä, madame, — vastasi Andrée saksankielellä, — ja minä puhunkin sitä hiukan.
— Erinomaista! — huudahti dauphine ihastuen, — kuinka hyvin se sopii minun aikeisiini!