— Niin, minä taas, — vastasi tyttö päättävästi ja samalla hymyillen ikkunan takaa.
— Ole siis tervetullut, Nicole, — sanoi Gilbert ja meni ja avasi ikkunan.
Nicolen saivat jo nuo ensimäiset sanat herkäksi ja hän ojensi heti kätensä, jota Gilbert puristi.
"Kaikki meneekin nyt hyvin", ajatteli Nicole; "hyvästi,
Pariisin-matkani!"
Ja tässä kohdin täytyy Nicolea vilpittömästi kehua, sillä hänen viimeistä ajatustaan ei seurannut kuin yksi ainoa huokaus.
— Sinä tiedät, — virkkoi tyttö nojautuen ikkunanpieleen, — sinä tiedät, Gilbert, että Taverneystä tulee nyt lähtö.
— Kyllä, minä tiedän sen, — vastasi Gilbert.
— Sinä tiedät, minnekä täältä lähdetään?
— Tiedän, Pariisiin.
— Ja sinä tiedät, että minä lähden myöskin?