— En, sitä en minä tiennyt.
— No niin?
— Siinä tapauksessa onnittelen sinua, jos se sinua miellyttää.
— Mitenkä sinä sanoitkaan? — kysyi Nicole.
— Sanoin, jos se sinua miellyttää; sehän on selvä asia mielestäni.
— Se miellyttää minua… riippuen asianhaaroista, — jatkoi Nicole.
— Mitä sinä vuorostasi tuolla tarkoitat?
— Tarkoitan, että se voisi riippua sinusta, ettei se minua miellyttäisi.
— Minä en ymmärrä sanojasi, — virkkoi Gilbert istuutuen siten ikkunalaudalle, että hänen polvensa koskivat Nicolen käsivarsiin ja että he saattoivat jatkaa pakinaa puolittain köynnösten kätkössä, isokiertojen ja intialaisten krassien ympäröidessä heidän päätänsä.
Nicole katsoi hellästi Gilbertiin.