— Niin, herra Gilbert.
— Ja vielä rikkaaksi tultuasikin tarjoat minulle moista onnea, — kiiruhti Gilbert lisäämään. — Minä olen tosiaan siitä ylen kiitollinen.
— Todellako?
— Tietysti!
— No niin, — sanoi Nicole vilpittömästi, — tuossa käteni!
— Kuinka?
— Sinä suostut, eikö niin?
— En!
Nicole hätkähti.
— Kah, — sanoi hän, — sinulla on kova sydän tai ainakin huono luonne, Gilbert, ja usko minua, että se minkä nyt teet, ei ole tuottava sinulle onnea. Jos minä olisin sinua vielä rakastanut ja jos menettelyyni tällä hetkellä olisi ollut syynä jotain muutakin kuin rahtu kunnian tuntoa ja rehellisyyttä, niin olisit murtanut minun sydämeni! Mutta, Jumalan kiitos, minä tahdoin ainoastaan, ettei kukaan saisi sanoa Nicolesta, että hän rikkaaksi päästyään halveksi Gilbertiä ja kosti hänelle hänen loukkauksensa. Nyt, Gilbert, tuli väleistämme loppu.