— Sokeasti.
— Niin et saa vastata, — sanoi Andrée. — Minä en tahtoisi kuulla sinun jonakin päivänä moittivan minua siitä, että sinä seurasit minua sokeasti.
— Minä saan syyttää ainoastaan itseäni, neiti.
— Sinä olet siis sopinut sulhasesi kanssa näin? Nicole punastui.
— Minäkö? — sanoi hän.
— Sinäpä juuri; näin sinun keskustelevan tuolla hänen kanssaan.
Nicole puraisi huultaan. Hänen ikkunansa oli samanne päin kuin Andréen ja hän tiesi hyvin, että siitä saattoi nähdä Gilbertin ikkunaan.
— Se on totta, neiti, — vastasi Nicole.
— Ja sinä sanoit hänelle?
Nicole oli huomaavinaan Andréen itseään tutkistelevan, joten hänen mieleensä palasi taas hänen entisen epäluulonsa; hän piti siis Andréen kysymystä vaan vastustajan epäonnistuneena sotatemppuna ja tahtoi antaa hänelle vihamielisen vastauksen.