— Ei mikään muu.
— Ahaa, — äännähti silloin nuori nainen yhä kummastuneempana.
Gilbert huomasi tehneensä vaikutuksen häneen ja oli tyytyväinen näyteltyään Jean-Jacques Rousseauta.
— Te olette kovin nuori ystäväni, kiertääksenne noin maailmanrantaa, — jatkoi nainen.
— Minut jätettiin yksin ja hyljättiin vanhaan linnaan, josta omistajat matkustivat pois. Minä seurasin heidän esimerkkiään ja läksin minäkin matkaan.
— Aivan ilman päämaalia?
— Maailma on avara ja auringon alla on kaikille tilaa, sanotaan.
"Jaha", päätteli itsekseen nainen, "hän on jokin äpärä, joka on karannut pieneltä aatelistilaltaan ".
— Ja te sanotte pudottaneenne kukkaronne?
— Niin.