— Oliko sen sisältö runsas?
— Minulla ei ollut muuta kuin yksi kuuden livren écu, — vastasi Gilbert epäröiden, sillä hän pelkäsi sekä ilmoittaa köyhyytensä häpeää että vaaraa näyttää omistavansa näin suuren rikkauden: voitaisiinhan näet luulla hänen saaneen sen väärällä tavalla.
Ja hän lisäsi:
— Mutta minulle se kyllä olisi riittänyt.
— Kuuden livren raha niin pitkää matkaa varten! Mutta ettehän olisi saanut sillä juuri leipäänne kahdeksi päiväksi. Entä matka sitten; hyvä Jumala, miten pitkä matka! Bar-le-Ducista Pariisiin, sanoitte?
— Niin.
— Tietääkseni sievästi yli kolmekymmentä peninkulmaa.
— Minä en niitä peninkulmia ole lukenut, madame. Minä sanoin vaan:
Minun täytyy sinne päästä, sillä hyvä.
— Ja sitten te läksitte, hupero? — Oh, minulla on lujat jalat.
— Olkoot miten lujat tahansa, lopulta ne väsyvät kuitenkin; sen olette nyt saanut kokea.