— Monsieur, — sanoi Filip de Taverney yhä aivan tyynesti, — lienette hyvä ja sanotte minulle, kuka olette?
— Te vaaditte sitä?
— Niin, minä vaadin.
— No hyvä, minä olen varakreivi Jean Dubarry.
— Mitä, te olette tuon… veli?
— Niin, tuon, joka pistää teidät Bastiljiin, hyvä luutnantti, jos lisäätte vielä sanankin.
Ja varakreivi hyppäsi vaunuihinsa.
Filip riensi vaunujen ovelle.
— Varakreivi Jean Dubarry, — sanoi hän, — suonette minulle kunnian astua alas vaunuista, eikö niin?
— Oh, kyllä sitten, kun aikani tulee, — vastasi varakreivi koettaen vetää vaunujen ovea kiinni.