Filip oli väistöpistolla läväissyt vastustajansa kyynärvarren.
— Olette haavoittunut, monsieur, — sanoi hän.
— Sacrebleu, sen tunnen! — huusi Jean kalveten ja pudottaen miekkansa.
— Lähtekää, monsieur, — jatkoi Filip, — älkääkä enää tällä tavoin hullutelko.
— Peste, jos hulluttelenkin, niin saan sen maksaakin, — murisi varakreivi. — Tule, Chonchon-parka, tule, — lisäsi hän kääntyen nyt sisarensa puoleen, joka oli hypännyt alas vaunuista ja riensi häntä auttamaan.
— Te tunnustanette minulle oikeudenmukaisesti, madame, — sanoi Filip, — ettei tämä ollut minun vikani. Ja minä pahoittelen mitä syvimmin, että minun oli pakko paljastaa miekkani naishenkilön läsnäollessa.
Ja Filip kumarsi ja vetäytyi syrjään.
— Riisukaa hevoset, ystäväni, ja viekää ne tavalliseen paikkaansa, — sanoi Filip kievarinisännälle.
Jean huitoi nyrkkiään Filipille, joka vaan kohautti olkapäitään.
— Kas, tuossa tulee juuri kolme hevosta takaisin, — huusi kievarinisäntä. — Courtin! Courtin, valjastakaa ne heti tämän herran vaunujen eteen. — Mutta, hyvä isäntä… — aikoi kyytimies väittää vastaan.