— Mutta jos varakreivi voisi antaa minulle nenäliinansa, niin menisin ja kostuttaisin sen tuolla lähteessä; sitten käärisitte märän liinan kätenne ympäri, ja se helpoittaisi suuresti.
— Tehkää se, ystäväni, tehkää, — kehoitti Chon. — Kyytimies hoi, pysäyttäkää! — huusi hän.
Kyytimies pysäytti; Gilbert meni ja kasteli varakreivin nenäliinan pienessä purossa.
— Tuo poika häiritsee meitä kamalasti jutellessamme, — sanoi
Dubarry.
— Puhutaan omaa murrettamme, — vastasi Chon.
— Minun tekee mieli käskeä kyytimiestä ajamaan ja jättää hänet nenäliinoineen tänne.
— Siinä menettelisit ehkä pahoin, hänestä saattaa olla meille hyötyä.
— Millä tavalla?
— Hän antoi jo minulle sangen tärkeitä tietoja.
— Mistä?