— No hyvä. Oli kerran…

— Tämähän alkaa kuin satu.

— Se onkin satu, sire.

— Ahaa, sen parempi, minä pidän paljon lumouksista.

— Sillä te lumoatte, sire. Oli kerran köyhä tyttö, jolla ei siihen aikaan ollut helmuspoikia, ei vaunuja, ei neekereitä, ei papukaijaa eikä apinaa.

— Eikä kuningasta, — virkkoi Ludvig XV.

— Oh, sire!

— Ja mitä tuo tyttö teki? — kysyi kuningas.

— Hän tepsutteli.

— Kuinka? Tepsutteli?