— Teidän epäilyksenne ovat minulle pyhiä, kreivitär, — huudahti kuningas; — jos ne huomataan hiukankin aiheutetuiksi, niin saatte nähdä! Mutta mieleeni johtui nyt eräs sangen yksinkertainen keino.
— Mikä, sire?
— Lähettää pyytämään hra de Choiseul tänne.
— Oh, teidän Majesteettinne tietää hyvin, ettei hän tänne tule. Hän halveksuu niin huoneustoa, jossa kuninkaan ystävätär asuu, ettei astuisi jalkaansakaan sinne. Hänen sisarensa on aivan toista maata; hän ei suurempaa iloa toivoisi.
Kuningas purskahti nauruun.
— Hra de Choiseul apinoi hra dauphinia, — jatkoi kreivitär tullen taas rohkeammaksi; — ei käy päinsä saattaa itseään huonoon valoon!
— Dauphin on uskonnollinen, kreivitär.
— Ja Choiseul on Tartuffe,[48] sire.
— Lupaan teille, rakas ystävättäreni, että te saatte ilon nähdä hänet täällä; sillä minä kutsutan hänet tänne. Asia koskee myöskin valtion hyvää, joten hänen täytyy tulla, ja hän saa selittää asian Chonin läsnäollessa, joka on tapahtuman nähnyt. Panemme toimeen ristikuulustelun, kuten Oikeuspalatsissa sanotaan, vai miten, Sartines? Lähettäkää joku puolestani kutsumaan tänne hra de Choiseulia.
— Ja minä puolestani kutsutan apinaani; Dorée, tuo minulle apinani, apinani! — huusi kreivitär.