He ottivat naamalleen vakavan tilaisuuden vaatiman ilmeen. Kaikkein iloisimmat tekeytyivät heistä surullisimmiksi. Ja sitten he astuivat kreivittären huoneeseen.
25.
Kellosali.
Eräässä Versailles-palatsin suuressa salissa nimeltä Kellosali käveli edestakaisin nuori herra, jolla oli punertava ja vaalea hipiä, lempeät silmät ja hiukan jokapäiväinen käynti. Hän kulki käsivarret riipuksissa ja pää hiukan kumarassa ja oli noin kuusi- tai seitsentoista-vuotiaan näköinen.
Hänen rinnassaan säkenöi jalokivillä koristettu ritarimerkki, jonka loistoa vaan lisäsi hänen tummanvioletti samettitakkinsa, ja sitäpaitsi ulottui hänen uumilleen toiselle kupeelle sininen ritarinauha, ja siinä riippuva risti liikahteli valkeain, hopealla kirjattujen silkkiliivien rintamuksilla.
Kukaan ei olisi voinut olla tuntematta jo muistostaan tuon nuorukaisen vakavaa ja lempeää ja sekä majesteettista että hymyilevää profiilia, joka oli Bourbonien vanhimman haaran jäsenten luonteenomaisin kasvojen muoto. Ja tuosta muinaisesta muodosta oli tämä lukijoille esittämämme nuorukainen samalla sekä elävin että liioitelluin kuva. Jos tarkasti lähemmin näitä mitä jaloimmista kasvoista periytyneitä ja luultavastikin Ludvig XIV:stä ja Itävallan Annasta alkaen rappeutumisen merkkejä näyttäviä sukupiirteitä, niin olisi saattanut väittää, ettei se henkilö, josta nyt puhumme, voinut enää antaa näitä kasvojensa sukupiirteitä perilliselleen jollakin tavoin jo ensimäisen tyypin piirteistä turmeltumattomina; niitä katsellessaan täytyi tunnustaa, että sen tyypin alkuperäinen kauneus, josta hän oli viimeinen onnistunut näyte, oli kaiketi hänen perijässään muuttuva kasvoiksi, joissa tyypin peruspiirteet kehittäytyisivät aivan liian jyrkästi esille, siis alkutyyppi muuttuisi hänen perillisessään irvikuvan suuntaan.
Ludvig Augustin, Berryn herttuan, Ranskan dauphinin, josta tuli sittemmin Ludvig XVI, bourbonilainen nenä oli tosiaan pitempi ja kyömyisempi kuin muilla hänen suvussaan. Hänen matalahko otsansa oli vieläkin lujemmin taaksepäin kalteva kuin Ludvig XV:llä, ja isoisältä peritty kaksinkertainen leuka oli hänessä niin huomattava, että se muodosti melkeinpä kolmannen osan hänen kasvojaan, vaikka hän vielä tähän aikaan oli aivan laiha.
Muuten, hänen käyntinsä oli hidasta ja horjahtelevaa; vaikka hänen vartalonsa oli sopusuhtainen, näytti jokin ikäänkuin hänen jalkainsa ja hartiainsa liikkeitä haittaavan. Ainoastaan hänen käsivarsissaan ja varsinkin sormissaan huomasi sulavuuden, vilkkauden ja voiman, siis niin sanoaksemme luonteenominaisuudet, jotka on kirjoitettu toisille ihmisille otsaan, suun muotoon ja silmiin.
Dauphin käveli nyt, kuten olemme kertoneet, edestakaisin Kellosalissa, samassa, jossa Ludvig XV oli kahdeksan vuotta sitten jättänyt madame Pompadourille parlamentin määräyksen, jolla jesuiitat karkoitettiin maasta.
Ja käyskennellessään näytti dauphin aprikoivan vakavasti jotakin asiaa.