— Muille varoitukseksi! Skandaali! — matki kuningas, — Oh, pardieu, rangaiskaa aina muille varoitukseksi kaikki, mitä täällä tapahtuu, niin saan koko ikäni allekirjoittaa vangitsemiskäskyjä! Ei, kiitos, sitä saan tehdä tarpeeksi jo nyt!
— Se on välttämätöntä, sire, — sanoi de Choiseul.
— Sire, minä rukoilen teidän Majesteettianne, — virkkoi dauphin.
— Kuinka, teidän mielestänne ei ole tarpeeksi rankaisua miekaniskussa, jonka hän sai?
— Ei, sire, sillä hän olisi voinut haavoittaa hra de Taverneytä.
— Ja mitä te olisitte siinä tapauksessa pyytänyt?
— Olisin pyytänyt hänen päätänsä.
— Mutta eihän hra de Montgomery edes saanut kärsiä pahempaa, vaikka hän tappoi Henrik II:n[49]; — väitti Ludvig XV.
— Hän tappoi kuninkaan vahingossa, teidän Majesteettinne, mutta hra
Jean Dubarry loukkasi dauphinea tahallansa.
— Entä te, vaaditteko tekin Jeanin päätä? — kysyi Ludvig XV kääntyen dauphinin puoleen.