— Sire, älkää tehkö sieluani heikoksi hellyydellänne minua kohtaan. Minun suruni ei ole tavallista surua; siksi poikkeaa minun päätöksenikin aikakautemme tavoista.
— Teillä on siis suruja? — huudahti kuningas herkkyyden puuskassa.
— Sinulla on suruja, lapsi-parkani!
— Suuria, määräämättömiä suruja, sire! — vastasi Madame Louise.
— Mutta, tyttäreni, miksi ette ole niistä minulle puhunut?
— Siksi, että ne ovat suruja, joita ei ihmisvoimalla voida poistaa.
— Ei edes kuninkaan?
— Ei, sire, ei edes kuninkaan.
— Eikä isän?
— Ei isänkään, sire.
— Mutta olettehan uskonnollinen, Louise, ja saatte voimaa uskonnosta…