— Oh, madame, — vastasi mestari Flageot, — puolustuspuhe ei minua laisinkaan huolestuta. Luulenpa, että se on oikein kaunis, varsinkin kun aion pistää siihen eräitä sangen tuimia tähtäilyjä.
— Mitä tähtäilyjä, monsieur?
— Tähtäilyjä Jerusalemin turmeluksesta, madame, kaupungin, jota vertaan noihin muinaisiin taivaan kiroamiin kaupunkeihin: ja rukoilen sen tulta sitä tuhoamaan. Ymmärrätte, madame, että tästä ei voi erehtyä ja että tuo Jerusalem on Versailles.
— Hra Flageot, — huudahti vanha rouva, — älkää sotkeko siten meidän asiaamme, tai paremminkin minun asiaani.
— Oh, madame, se on kaikessa tapauksessa hra de Maupeoun edessä käsiteltynä hukattu, tuo teidän asianne; kysymyksessä on siis enää ainoastaan voittaa se aikalaistemme edessä;; ja koska emme saa oikeutta, tehkäämme skandaali.
— Hra Flageot…
— Madame, olkaamme filosoofeja… jyrisyttäkäämme.
"Paholainen sinua jyrisyttäköön", murahti kreivitär sielussaan, "mokoma nurkkasihteeri, joka et näe asiassa muuta kuin keinon pukeutua koreilemaan filosoofisilla ryysyilläsi. Nyt hra de Maupeoun luo: hän ei ole suinkaan filosoofi, ja ehkä tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kuin sinun."
Ja vanha kreivitär poistui mestari Flageot'n luota ja Petit-Lion-Saint Sauveur-kadulta, ravattuaan näinä viimeisinä kahtena päivänä kaikki toivomusten ja pettymysten portaitten eri askelmat.
30.