— Olette tehnyt?
— Katso itse.
— Minne?
— Tuonne; siellä oikealla puolellasi, pienessä lasiastiassa, — juuri siinä, johon nyt kosket.
Matkustaja otti innoissaan käteensä neuvotun astian. Se oli erinomaisen hienosti hiottu kristallipikari, jonka koko pohjaa peitti melkein näkymättömän ohut aine; tätä oli tarttunut pikarin reunoihinkin.
— Timanttitomua! — huudahti nuori mies.
— Niin, timanttitomua. Ja keskellä, katsoppas tarkkaan.
— Tosiaankin, hirssinjyvän kokoinen timantti.
— Koko ei merkitse mitään. Meidän onnistuu yhdistää kaikki nuo tomuhiukkaset, tehdä hirssinjyvästä hampunsiemen, hampunsiemenestä herne. Mutta, Herran tähden, rakas Akharat, korvaukseksi tästä lupauksesta, jonka sinulle nyt annan, paneta sinä nyt heti hattu savutorveeni ja johto vaunuihisi, niin että vesi ei tipu lieteeni ja että ukkonen kuljeksii muualla.
— Kyllä, kyllä, olkaa huoletta.