— Minä onnittelen kälyänne, että hänellä on tuollainen. Melkein samassa aukesivat salin oven molemmat puoliskot ja pikentti opasti kreivitär de Béarnin suurempaan saliin, jossa rouva Dubarry tavallisesti otti vastaan.
Sillaikaa kuin vanha käräjätäti katseli huokaillen moisen suloisen asumuksen suurta loistoa, oli Jean Dubarry mennyt kälynsä luokse.
— Onko se hän? — kysyi kreivitär.
— Kyllä, luineen ja lihoilleen.
— Hän ei aavista mitään?
— Ei tuon taivaallista.
— Entä Le Vice…?
— Erinomaista. Kaikki kääntyy hyväksemme, rakas ystävättäreni.
— Ei olla kauan yhdessä, ettei hän vaan alkaisi epäillä.
— Olet oikeassa, sillä hän näyttää olevan ovela kuin kärppä. Missä
Chon on?