— No, mikä sinulla on? — kysyi rouva Dubarry, joka sai hillitä itseään kaikin voimin ollakseen nauramatta lankonsa kummallisille ruumiin-vääntelyille.
— Pistikö mikä kreiviä? — kysyi vanha käräjätäti osaaottavasti.
— Ei, — vastasi Jean ja heittäytyi jälleen leppoisasti nojatuoliin, — ei, se oli vaan eräs aatos.
— Olipa se aatos, kun oli melkein keikauttaa sinut permannolle, — nauroi kreivitär Dubarry.
— Se oli varmaan jokin hyvä aatos, — sanoi rouva de Béarn.
— Erinomainen.
— Sano se siis.
— Mutta sillä on yksi paha puoli.
— Mikä?
— Se, että sitä on mahdoton toteuttaa.