— Niin, monsieur.
— Luutnantin paikka nuorelle kreiville.
— Oi, siten pääsee hän loistavan uran alkuun.
— Ja jotain veljenpojalle, eikö niin?
— Kyllä, jotain.
— Tuo jokin aina keksitään, kuten sanoin; se on minun asiani.
— Ja milloin saan kunnian nähdä teidät jälleen, rouva kreivitär? — kysyi käräjöitsijätär.
— Huomisaamuna odottavat vaununi portillanne, madame, ja tuovat teidät Luciennesiin, jossa kuningas silloin on. Huomenna kello kymmenen on lupaukseni täytetty; hänen Majesteettinsa on silloin valmistettu asiaan eikä teidän tarvitse häntä ollenkaan odottaa.
— Suokaa minun saattaa teitä, — virkkoi Jean tarjoten vanhalle kreivittärelle kätensä.
— Moista en toki voi sallia, monsieur, — vastasi vanhus kohteliaasti; — jääkää vaan tänne, olkaa hyvä.