Jean vaati ehdottomasti.
— Ainakin portaille saakka, — sanoi hän.
— No, koska välttämättä tahdotte…
Ja kreivitär de Béarn nojautui varakreivin käsivarteen.
— Zamore! — huusi kreivitär Dubarry. Zamore juoksi paikalle.
— Käske valaisemaan kreivittärelle tietä ulkoportaille ja ajamaan lankoni vaunut niiden eteen.
Zamore katosi kuin nuoli.
— Oh, se on liikaa kohteliaisuutta, — hoki rouva de Béarn. Ja kreivittäret tervehtivät vielä kerran syvin kumarruksin toisiaan.
Portailla jätti varakreivi Jean vanhan kreivittären käsipuolestaan ja palasi kälynsä luokse, kun taas käräjätäti laskeusi juhlallisesti alas portaita.
Zamore meni edeltä; Zamoren perässä kulki kaksi lakeijaa soihdut kädessä, sitten tuli rouva de Béarn, ja hänen laahustaan, joka oli lyhyenlainen, kantoi kolmas lakeija.