— Minä, sire, ja olen ollut tässä jo melkoisen kauan, — vastasi kreivitär.
— Vai kauan muka…
— Ainakin tunnin. Oh, miten teidän Majesteettinne makaa!
— Mutta muistakaahan, kreivitär, että te ette ollut täällä ja minä olin ikävissäni; muuten, minä nukun öisin huonosti. Tiedättekö, minä jo aioin lähteä matkaani.
— Niin, minä näin teidän majesteettinne hevoset jo valjaissa.
Kuningas katsoi kelloa.
— Oh, kello on jo puoli yksitoista, — sanoi hän; — minä olen nukkunut melkein kolme tuntia.
— Hyvinkin, sire; väittäkääpä vielä, ettei Luciennesissa ole hyvä nukkua.
— Ma foi, se on totta. Mutta mitä hittoa tuo on? — huudahti kuningas huomatessaan Zamoren.
— Siinä näette Luciennesin kuvernöörin, sire.
— Ei vielä, ei vielä, — sanoi kuningas nauraen. — Vai niin, tuo veitikka käyttää virka-univormua ennenkuin hänet on virkaansa nimitetty? Hän luottaa siis niin varmasti sanaani.