— Sire, teidän sananne on pyhä, ja meillä on täysi syy siihen luottaa. Mutta Zamorella on enemmänkin kuin teidän lupauksenne, tai oikeastaan vähemmän, sillä hänellä on virkavaltuus.
— Kuinka?
— Varakansleri lähetti sen minulle: tässä se on. Nyt ei puutu hänen virkaan asettamisestaan muuta kuin yksi muotoseikka, nimittäin virkavala; vannottakaa se hänellä pian, ja sitten hän on vartiamme.
— Tulkaa lähemmäksi, herra kuvernööri, — kehoitti kuningas. Zamore tuli luo. Hänellä oli yllään kultakauluksinen univormu, olkapäillään kapteenin poletit, jalassa lyhyet housut ja silkkisukat ja kupeella miekka. Hän asteli jäykästi ja mahtavasti, valtavan suuri kolmikulma-hattu kainalossa.
— Osaako hän edes vannoa — kysyi kuningas.
— Oi, erinomaisesti; koettakaa, sire.
— Tulkaa vihittäväksi virkaan, — virkkoi kuningas tarkastellen uteliaasti tuota mustaa nukkea.
— Polvillenne, — sanoi kreivitär.
— Lausukaa vala, — lisäsi Ludvig XV.
Poika painoi toisen käden sydämelleen ja toisen kuninkaan käteen ja sanoi: