— Katettu ainoastaan kahdelle? — huomautti kuningas. — Entä Chon, onko hän jo syönyt?!
— Sire, ei olisi uskallettu ilman teidän Majesteettinne nimenomaista käskyä…
— Mitä turhia, — sanoi kuningas ja meni ja otti itse lautasen ja veitsen eräältä hyllyltä. — Tule, pikku Chon, istu tuohon meitä vastapäätä.
— Oi, sire… — kursaili Chon.
— Niin juuri, näyttele nyt vaan alamaista ja kaikkein nöyrintä ulkokullattua! Istukaa tänne, kreivitär, minun viereeni. Miten hurmaava profiili teillä on!
— Vasta tänäänkö te sen huomaatte, monsieur Ranska?
— Minkä sille voi, minä olen tottunut näkemään teidät vaan silmästä silmään, kreivitär. Teidän kokkinne on tosiaan oikea mestari; miten erinomaista krapukeittoa!
— Minä olin siis oikeassa eroittaessani entisen?
— Aivan oikeassa.
— Noudattakaa siis esimerkkiäni, sire, näette, että siitä on vaan hyötyä.