— Minä en ymmärrä teitä.
— Minä eroitin oman Choiseulini, eroittakaa tekin omanne
— Ei politiikkaa, kreivitär; antakaa minulle lasi madeiraa.
Kuningas ojensi lasinsa; kreivitär kävi käsiksi ahdaskaulaiseen pulloon ja kaatoi kuninkaalle.
Puristus teki sievän juomanlaskijan sormet valkeiksi ja kynnet punertaviksi.
— Kaatakaa kauan ja hitaasti, — pyysi kuningas.
— Etten sekoittaisi sakkaa, niinkö, sire?
— Ei, vaan siksi, että saisin katsella kättänne.
— Ah, sire, — vastasi kreivitär nauraen, — teidän Majesteettinne on tällä hetkellä oikein löytöretkillä.
— Ma foi, se on totta, — sanoi kuningas alkaen päästä tavalliselle hyvälle tuulelle; — ja taidan olla jo löytämäisilläni…