— Mutta teidän Majesteettinnehan inhoo runoja.
— Parbleu, silloin, kun sadastatuhannesta runosta, mitä nyt tehdään, on ainakin yhdeksänkymmentätuhatta minua vastaan.
— Ja se, jonka teidän Majesteettinne aikoo minulle lukea, kuuluu siis noihin kymmeneentuhanteen, jotka eivät kuitenkaan tuota armoa muille yhdeksällekymmenelletuhannelle?
— Ei, kreivitär, tämä, jonka teille luen, onkin tarkoitettu teille.
— Minulle?
— Niin, teille.
— Ja kuka sen on tehnyt?
— Hra de Voltaire. — Ja hän jätti teidän Majesteettinne tehtäväksi…
— Ei suinkaan, hän lähetti sen suoraan teidän Korkeutenne osoitteella.
— Kuinka?… Ilman mitään kirjettä?