— Se on kotoisin itsensä Itävallan keisarin kellarista, — lisäsi kreivitär, — muistakaa se, sire.
— Ohoh, keisarinko viinikellarista… — sanoi kuningas — sitä ei ole kenelläkään muulla kuin minulla.
— Minä sainkin sen teidän juomanlaskijaltanne, sire.
— Mitenkä, viettelittekö hänet?
— Ei, minä käskin häntä.
— Oikein vastattu, kreivitär. Kuningas on tuhma.
— Oh, mutta monsieur Ranska…
— Monsieur Ranskalla on ainakin tarpeeksi älyä rakastaa teitä koko sydämestään.
— Ah, sire; mutta miksi ette sitten tosiaan olekin monsieur Ranska?
— Ei politiikkaa, kreivitär.