— Suvaitseeko hänen Majesteettinsa nyt nauttia kahvia?
— Mielelläni.
— Ja teidän Majesteettinne valmistaa ja polttaa sen itse kuten tavallista? — kysyi kreivitär.
— Ellei talon emäntä sitä kiellä. Kreivitär nousi ylös.
— Mitä nyt?
— Minä palvelen teitä, monseigneur.
— No hyvä, — vastasi kuningas ja ojentautui mukavaan asentoon tuolissaan kuin ainakin mies, joka on nauttinut hyvän illallisen ja siten saanut tunteensa tasapainoon; — hyvä, huomaan, että minun on paras antaa teidän tehdä niinkuin tahdotte, kreivitär.
Kreivitär toi nyt pöydälle hopeisen hiiliastian, jossa oli tulista mokkaa sisältävä kahvipannu. Sitten asetti hän kuninkaan eteen lautaselle kullatun kupin ja pienen böömiläisen karahvin; ja lautasen viereen pisti hän pienen paperisytykkeen.
Kuningas mittasi hyvin tarkkaavasti, kuten hän aina tätä työtä teki, sokerin määrän ja samoin kahvin, kaatoi varovasti konjakin, että alkohooli palaisi pinnalla, otti tuon pienen paperisytykkeen, sytytti sen kynttilässä ja pani sillä kuumaan nesteen palamaan.
Sitten heitti hän paperin hiiliastiaan, jossa se paloi loppuun.