Kuningas läksi jälleen etsimään, mutta, se on myönnettävä, aivan toisessa mielentilassa kuin sitä tänä iltana ensi kertaa yrittäessään. Filosoofit väittävät, että riippuu melkein aina ihmisen vatsan tilasta, näkeekö hän maailman mustan vai ruusunpunaisen värisenä.
Ja koska kuninkailla on vatsa niinkuin muillakin ihmisillä, tosin tavallisesti vaan huonompi kuin heidän alamaisillaan, mutta kuitenkin vatsa, joka jakaa hyvinvointiaan muuhunkin ruumiiseen kuten toistenkin ihmisten, niin näytti kuningas olevan nyt niin hyvällä tuulella kuin kuninkaan yleensä on mahdollista olla.
Kymmenen askelta käytävässä kuljettua lehahti kuninkaan hajuhermoihin uusi suloinen tuoksu.
Oli jätetty ovi auki hurmaavan kauniiseen makuukamariin, jonka seinät olivat verhotut sinisillä ja luonnollisen värisillä kukilla koristetuilla silkkiverhoilla; ja ovesta näki salaperäistä valoa kuultavan sänkykomeron, jonne lumoojattaren jalat olivat jo kaksi tuntia toivoneet matkaa.
— Niin, sire, — virkkoi kreivitär, — Zamore ei näytä tosiaan vielä olevan tullut takaisin, joten me olemme yhä lukon takana, ja ellemme karkaa tästä linnasta ikkunasta…
— Lakanain avulla? — kysyi kuningas.
— Sire, — vastasi kreivitär hurmaavasti hymyillen, — käyttäkäämme, mutta älkäämme väärin käyttäkö niitä.
Kuningas avasi nauraen sylinsä ja kreivitär pudotti tuon kauniin ruusun niin että se varisti teränsä matolle.
34.
Voltaire ja Rousseau.