Neljänneksen yli yksitoista kuului laukkaavan hevosen kavioiden kapsetta pihalta.
Rouva Dubarry kepsahti ylös ja vilkui ulos ikkunasta. Jean Dubarryn lähettämä kuriiri hyppäsi siellä juuri maahan vaahtoavan hevosen satulasta.
Kreivitär vavahti; mutta koska hän ei saanut ilmaista levottomuuttaan kuninkaalle, täytyi hänen palata istumaan kuninkaan viereen, pitääkseen häntä yhä hyvällä tuulella.
Tuokion päästä tuli Chon sisään pikku kirje kädessä. Tässä ei auttanut enää kursailu, kirje täytyi lukea.
— Mitä tuo on, suuri Chon? Lemmenviestikö? — kysyi kuningas.
— Oh, niinpä juuri, sire.
— Ja keneltä?
— Varakreivi-raukalta.
— Niinkö varmaan?
Voltaire ja Rousseau