— Katsokaa itse.

Kuningas tunsi käsialan ja pelkäsi, että kirje saattoi koskea vielä Chausséen kylän selkkausta. Siksi hän virkkoi työntäen kirjettä luotaan pois:

— Hyvä, hyvä, riittää.

Kreivitär istui kuin tulisilla hiilillä.

— Onko kirje minulle? — kysyi hän.

— On, kreivitär.

— Suvaitseeko kuningas?…

— Lukekaa, pardieu! Chon saa lausua sillaikaa minulle Korppi-kuomaa.

Ja hän veti Chonin polviensa eteen ja lauloi kuningaskunnan väärimmällä äänellä, kuten Jean-Jacques sanoo:

On palvelija multa
ja onni mennyt pois![55]