— Onko hänkin tullut takaisin Ranskaan?
— Ei, sire, mutta olisi ehkä parempi, että hän olisi tullut. Voisin edes pitää häntä silmällä.
— Mitä hän sitten on tehnyt?
— Ei hän itse mitään, vaan hänen kannattajansa: on aikomus pystyttää hänelle kuvapatsas, ei enempää eikä vähempää.
— Ratsun seljässä?
— Ei juuri, sire, ja kuitenkin on hän mahtava kaupunkien valloittaja, sen vakuutan.
Ludvig XV kohautti hartioitaan.
— Sire, en ole nähnyt moista sitten Poliorketeen päivien, — jatkoi de Sartines. — Hänellä on uskottuja kaikkialla; valtakunnan ensimäiset arvohenkilöt rupeavat hänen kätyreiksesn, hommatakseen maahan läpi tullin hänen kirjojaan. Äskettäin otin takavarikkoon kahdeksan täyttä laatikkoa; kaksi niistä oli osoitettu hra de Choiseulille.
— Sangen huvittavaa.
— Sire, huomatkaa kuitenkin, että hänelle hommataan julkisesti samaa kuin jollekin kuninkaalle: äänestetään hänelle kokouksissa kuvapatsasta.