— Pyhä tarttuva tauti eli taikauskon luonnonhistoria; Luonnonjärjestelmä eli fyysillisen ja moraalisen maailman lait; Jumala ja ihmiset, kirjoitelmia Jeesuksen Kristuksen ihmetöistä; Liagusan kapusiinimunkin matkaneuvot veli Perduiclosolle hänen lähtiessään Pyhään maahan.
Kuningas ei ollut lukenut neljännesosaakaan luettelosta, kun laski jo paperin kädestään. Hänen tavallisesti tyynille kasvoilleen tuli omituinen surullinen ja toivoton ilme.
Hän vaikeni hetkisen aprikoiden ja aivan kuin lamattuna.
— Tässä täytyisi vääntää nurin koko maailma, Sartines; yrittäkööt muut sitä.
Sartines katsoi häneen ymmärtäväisesti, ja sellaisesta ministeriensä katseesta Ludvig XV piti, sillä se säästi hänet ajattelemasta ja ryhtymästä toimeen.
— Rauhaa, eikö niin, sire, — virkkoi poliisipäällikkö vuorostaan, — kuningas toivoo rauhaa?
Kuningas nyökäytti painavasti päätänsä.
— Oi, hyvä Jumala, niin, enhän minä muuta heiltä pyydä, noilta teidän filosoofeiltanne, encyclopedisteiltänne, ihmeentekijöiltänne, illuminaateiltanne, runoilijoiltanne, ekonomisteiltanne ja sanomalehtimiehiltänne, joita kuohuu ilmi taivas tiesi mistä. Nuo, jotka kyhäävät, kirjoittavat, rääkkyvät, sadattelevat, tekevät laskelmia, saarnaavat, kirkuvat. Pantakoon heille vaikka kruunu päähän ja pystytettäköön heille kuvapatsaita, rakennettakoon heille temppeleitä, mutta annettakoon minun olla rauhassa.
Sartines nousi ylös, kumarsi kuninkaalle ja poistui mutisten itsekseen:
"Onneksi on rahoissamme kirjoitus: Domine, salvum fac regem".[57]