— Puhukaamme nyt ainoastaan rouvasta, varakreivi.
— Minulla ei ole enää mitään puhumista; mene joutuin!
Ja Jean väistyi syrjään päästääkseen kreivittären vaunut menemään.
— Missä sinä odotat minua?
— Saman majatalon ravintolassa; tilaan pullon Espanjan viiniä, ja jos tarvitset auttavaa kättä, niin tulen avuksesi.
— Antaa mennä! — huusi kreivitär kuskille.
— Saint-Germain-des-Prés, Kiekuvan Kukon majatalo, — lisäsi varakreivi.
Vaunut lähtivät kiitämään nopeasti Champ-Elysées'lle päin.
Neljännestunnin kuluttua pysähtyivät ne lähelle Abbatialen katua ja
Sainte-Margueriten toria.
Siellä laskeutui rouva Dubarry vaunuista, sillä hän pelkäsi, että vaunujen jyrinä ilmoittaisi hänen saapumisestaan tuolle vanhalle ja ovelalle rouvalle, joka oli varmaankin varuillaan ja huomaisi tulijan jonkun ikkunaverhon takaa piilosta tarpeeksi aikaiseen ja voisi sitten pujahtaa hänen käsistään.