Niin ollen läksi kreivitär hotelliin kävellen ja ainoastaan lakeijansa saattamana ja tuli nopeasti Abbatialen kadulle. Sen varrella ei ollut muuta kun kolme taloa ja niistä oli ravintola keskimäinen.
Hän paremminkin juoksi kuin meni sisään ravintolan ovesta, joka oli avoinna.
Kukaan ei nähnyt hänen tuloaan; mutta yläkerroksen puisten portaiden juuressa kohtasi hän ravintolan emännän.
— Rouva de Béarn? — kysyi kreivitär.
— Rouva de Béarn on hyvin sairas eikä voi ottaa vastaan.
— Sairas; niin, sen tiedän, — vastasi kreivitär; — minä tulin juuri katsomaan, miten hän voi.
Ja keveänä kuin lintu lehahti hän sekunnissa portaitten yläpäähän.
— Madame, madame! — huusi ravintolan emäntä, — teille tullaan väkisin sisään!
— Kuka tulee? — kysyi vanha käräjätäti huoneensa perukasta.
— Minä, — vastasi kreivitär ja ilmestyi samassa ovelle, kasvoillaan täydellisesti tilaisuuden vaatima ilme, sillä hän samalla hymyili kohteliaasti ja oli osaaottavan huolestunut.