— Kreivitärkö täällä! — huudahti käräjätäti peljästyksestä kalveten.
— Niin, rakas rouva, minä tulin ilmaisemaan teille, kuinka syvästi pahoittelen tapaturmaanne, josta sain äsken tiedon. Kertokaa nyt, miten se tapahtui, olkaa hyvä.
— Mutta minä en uskalla pyytää teitä, madame, istumaan näin kurjaan asumukseen.
— Tiedän, että teillä on linna Tourainessa ja ymmärrän tällaisen majatalossa asumisen.
Kreivitär Dubarry istuutui. Rouva de Béarn ymmärsi, että hän asettui paikalleen vakavissa aikeissa.
— Teillä näyttää olevan kovat tuskat, madame? — kysyi kreivitär
Dubarry.
— Kauheat.
— Oikeassako jalassa? Taivaan isä, mutta mitenkä te nyt oikein poltittekaan jalkanne?
— Se kävi lyhyesti kertoen näin: minulla oli kahvipannu kädessä, sanka luiskahti vinoon, kiehuva vesi läikähti ylitse ja jalalleni kaatui lasillisen verran.
— Sehän on hirveää!