— Kuulkaahan, madame, — sanoi hän, — te olette paljon voimakkaampi kuin luulinkaan, ja pyydän anteeksi, etten jo heti ryhtynyt asiaan siitä päästä kuin teidänlaisenne naisen kanssa tulee. Määrätkää ehtonne.
Vanhuksen silmissä välkähti, mutta se välähdys sammui heti.
— Lausukaa selvästi toivomuksenne, madame, niin saamme nähdä, miten voin teitä palvella.
— Minä tahdon, että te esittelette minut Versaillesin hovissa, madame, — vastasi kreivitär; — esittelette, vaikka se maksaisi teille kokonaisen tunnin yhtä hirveitä kärsimyksiä kuin olette saanut tänä aamuna kestää.
Rouva de Béarn kuunteli silmäänsä räpäyttämättä.
— Ei mitään muuta, madame; nyt on teidän vuoronne puhua.
— Minä tahtoisin, — vastasi rouva de Béarn niin varmalla äänellä, että kreivitär selvästi huomasi neuvottelevansa tasaväkisensä kanssa, — minä tahtoisin, että nuo kaksisataatuhatta livreä, joista käräjöin, taataan minulle.
— Mutta jos te voitatte juttunne, niin saatte yhteensä neljäsataatuhatta livreä, vai mitä?
— Ei niin, sillä minä pidän omina rahoinani noita kahtasataatuhatta livreä, joita herrat de Saluces riitelevät minulta. Nuo toiset kaksisataa tuhatta ovat onnen antimia kunnian lisäksi, jonka olen saanut teihin tutustuessani.
— Saatte siis nuo kaksisataa tuhatta livreä, madame. Entä sitten?