— Ahaa, marski de Richelieu ryntää hyökkäystikapuille niinkuin Mahonin edustalla ja aikoo vallata pakina parkamme väkirynnäköllä, — virkkoi herttuatar. — Yhäkö vielä ollaan hiukan vanha sotaurho, herttua?
— Hiukan? Ah, herttuatar, te teette minulle vääryyttä, sanokaa: paljon.
— No niin, enkö puhunut totta äsken, herttua?
— Milloin?
— Juuri tässä.
— Ja mitä te puhuitte?
— Ettei hovin ovista päästä vaan niin väkisin sisälle…
— Niinkuin makuukomeron uutimien välitse. Minä olen samaa mieltä kuin te, herttuatar, aina samaa mieltä.
Tämä pistos sai eräät joukosta nostamaan viuhkan kasvojensa eteen, mutta suosiota se sai osakseen, vaikkakin entisten aikain panettelijat väittivät, että herttuan sukkeluus alkoi vanheta.
Herttuatar de Grammontin posket punastuivat ihomaalinkin alla. Sillä häneenhän tuo kompa erikoisesti kohdistui.