Richelieun herttua otti kovin äänekkäästi nuuskaa
Sévres-porsliinisesta nuuskarasiasta.
— Mutta voidakseen meidät nähdä Versaillesissa, Marlyssä,
Fontainebleaussa, täytyy olla esitelty hovissa, — virkkoi herttua.
— Niin, mainittu nainen anoikin saada tulla esitellyksi.
— Lyön vetoa, että hänen anomukseensa myönnyttiin; kuningas on niin hyväntahtoinen!
— Onnettomuudeksi ei esittelyyn riitä kuninkaan lupa, tarvitaan myöskin joku esittelijä.
— Niin, siihen tarvitaan eräänlainen kummitäti, — virkkoi rouva de
Guéménée.
— Mutta kaikilla ei ole tuollaista kummitätiä, — sanoi rouva de Mirepoix, — kuten ei esimerkiksi "la Belle Bourbonnaisella", joka sitä etsii, mutta ei löydä.
Ja hän alkoi hyräillä:
Se Bourbonnaisen sievän saa valtaan harmin lievän.
— Mutta markiisitar, markiisitar, antakaahan nyt herttuattaren nauttia koko kunnia kertomuksestaan, — keskeytti herttua de Richelieu.