— Mutta jos tuo puhuttu vallasnainen löytäisi toisen kummitädin? — huomautti rouva de Guéménée. — Hän on sangen vikkelä.
— Oh, ei ole pelon syytä; kummitätejä ei löydetä niin helposti.
— Peste, sen minäkin uskon, — arveli marski nakerrellen ihmepillereitään, joita nauttimalla hänen väitettiin pysyvän yhä näin nuorena.
Samassa liikahti kuningas ikäänkuin tullakseen kamiinin luona istuvain luokse. Kaikki vaikenivat silloin.
Nyt kaikui kuninkaan kirkas ja tuttu ääni salissa:
— Hyvästi, mesdames. Hyvää yötä, messieurs.
Kaikki nousivat heti ylös ja galleriassa alkoi liike ja hälinä. Kuningas meni jonkun askeleen ovea kohti, mutta kääntyi juuri ulos astumaisillaan.
— Tosiaankin, — lausui hän, — huomenna on Versaillesissa esittelytilaisuus.
Ne sanat iskivät joukkoon kuin salama.
Kuningas vilkaisi naisten ryhmään, jossa kalvettiin ja katseltiin toisiinsa.