Sitten hän poistui mitään lisäämättä.
Mutta tuskin oli hän kadonnut ovesta, parissaan lukuisa lauma palveluskuntaansa ja seurueeseensa kuuluvia herroja, niin purkausivat prinsessain ja kuninkaan poistuttua saliin jääneiden naisten tunteet rajusti ilmi.
— Esittelytilaisuus! — sopersi herttuatar de Grammont kasvoiltaan kalmankalpeana. — Mitä hänen Majesteettinsa tällä on tarkoittanut?
— Oi, herttuatar, — sutkautti marski Richelieu huulillaan hymy, sellainen, jota hänen parhaat ystävänsäkään eivät voineet antaa hänelle anteeksi, — olisikohan tuo ehkä se teidän kertomanne?
Prinsessat puraisivat harmistuneina huultaan.
— Mahdotonta! — huokasi rouva de Grammont kumeasti. — Kuulkaa, herttuatar, — sanoi marski, — taittunut jalka on nykyään pian parannettu.
Hra de Choiseul meni sisarensa luokse ja puristi häntä varoittavasti käsivarresta. Mutta herttuatar oli liian syvästi loukattu kuullakseen mitään.
— Se olisi arvotonta! — huudahti hän.
— Niin, kerrassaan arvotonta, — huusi myöskin rouva de Guéménée.
Choiseul huomasi, ettei hän tässä mitään voisi ja vetäytyi pois.