Kreivitär ei sanonut mitään, mutta päästeli niin raskaita huokauksia, että Choiseulienkin olisi luullut heltyvän, jos he olisivat ne kuulleet.

— Kas niin, kas niin, rauhoitutaanhan, — sanoi Chon. — Haetaan toinen kähertäjä ja mennään taas ompelijain luo tietämään, mikä puvulle on tullut.

— Ei kähertäjää! — valitti kreivitär sammuvin äänin; — ei pukua, ei vaunuja!

— Ei vaunujakaan, se on totta! — huusi Jean; — niitäkään ei kuulu, ja niiden pitäisi jo olla täällä. Haa, tämä on salaliittoa meitä vastaan, kreivitär. Miksi ei Sartines anna heitä vangita? Eikö Maupeou hirtätä heitä? Eikö rikollisia polteta Grève-torilla? Minä annan teilata kähertäjän, mestata ompelijattaren, kuristaa vaunusepän!

Sillävälin oli kreivitär selvinnyt tajuihinsa, mutta ainoastaan tunteakseen sitä julmemmin huonon asemansa.

— Oh, tällä kertaa minä olen hukassa, — mutisi hän: — ne henkilöt, jotka ovat lahjoneet Lubinin, ovat kyllin rikkaita voidakseen hommata kaikki hyvät kähertäjät Pariisista pois. Ei löydy enää muita kuin aaseja, jotka repivät pilalle hiukseni… Ja puku, minun kaunis puku-parkani!… Ja upo-uudet vaununi, jotka nähdessään he kaikki olisivat läkähtyneet kateudesta!…

Jean Dubarry ei vastannut mitään, hän mullisteli vaan hirveästi silmiään ja töytäsi huoneessa nurkasta nurkkaan, ja milloin joku huonekalu osui hänen tielleen, hän löi sen kappaleiksi, ja jos kappaleet näyttivät hänestä vielä liian isoilta, löi hän nekin siruiksi.

Keskellä tätä hävityksen kauhistusta, joka oli levinnyt etuhuoneisiinkin ja etuhuoneista pihalle ja jonka aikana lakeijat juoksivat kymmenien vastakkaisten käskyjen ällistyttäminä edestakaisin ja töytäsivät toisiinsa, laskeusi eräs nuori mies, jolla oli omenankellertävä takki, satiiniliivit, sireenin väriset polvihousut ja valkeat sukat, talon portille kääseistä, tuli auki jätetystä portista sisään, juoksi yli pihan varpaisillaan kiveltä kivelle hypellen, riensi ylös portaita ja koputti rouva Dubarryn pukuhuoneen oveen.

Jean survoi paraikaa jaloillaan Sèvres-porsliinisia kuppeja, jotka hän oli nutunhelmallaan vetäissyt tarjottimineen permannolle, koettaessaan välttää suuren japanilaisen kukkavaasin putoamista niskaansa, iskettyään tuota vaasia nyrkillään.

Oveen naputettiin hiljaa, varovasti ja kainosti.