Syntyi syvä hiljaisuus. Jokainen oli niin jännityksessä, ettei voinut edes kysyä, kuka tulija oli.
— Anteeksi, — virkkoi tuntematon ääni, — mutta minä tahtoisin puhutella kreivitär Dubarrytä.
— Mutta, monsieur, tuolla tavalla ei mennä sisään! — huusi eteisessä ovivahti juosten vieraan perästä estämään häntä menemästä kauemmaksi.
— Maltahan, maltahan, — sanoi Jean Dubarry, — meille ei voi käydä pahemmin kuin jo on käynyt, Mitä te sitten tahdotte kreivittärestä?
Ja Jean lykkäsi oven auki voimalla, joka olisi murskannut vaikka
Gazan portit.
Vieras kepsahti sysäyksen välttäen taaksepäin, kumarsi syvään ja sanoi:
— Monsieur, tarjoaisin palvelustani kreivitär Dubarrylle, joka luullakseni on menossa juhlallisuuksiin.
— Ja mitä palvelusta, monsieur?
— Sitä, joka kuuluu ammattiini.
— Ja mikä teillä on ammatti?