— Minä olen kähertäjä.
Ja tulija kumarsi uudestaan.
— Ah, — huusi Jean ja hyppäsi nuoren miehen kaulaan, — te olette kähertäjä, astukaa sisään, ystäväni, astukaa sisään!
— Tulkaa, rakas monsieur, tulkaa, — sanoi Chon kaapaisten nolostuvan vieraan syliinsä.
— Kähertäjä! — huudahti rouva Dubarry kohottaen kätensä taivasta kohti. — Kähertäjä! Te olette enkeli! Oletteko Lubinin lähettämä?
— En ole kenenkään lähettämä. Luin eräästä lehdestä, että kreivitär esitetään hovissa tänä iltana, ja arvelin itsekseni: "Entäpä jos kreivittärellä ei sattuisi olemaan kähertäjää, se ei tietysti ole uskottavaa, mutta jos se olisi mahdollista!" Ja sitten riensin tänne.
— Mikä teidän nimenne on? — kysyi kreivitär hiukan kylmeten.
— Leonard, madame.
— Leonard! Se ei ole tunnettu nimi. — Ei vielä. Mutta jos madame hyväksyy minut nyt palvelijakseen, niin huomenna se on tunnettu.
— Hm, hm, — yrähteli Jean, — mies voi kähertää, miten kähertää.